”Markku, saat paikan. Tervetuloa maanantaina töihin. Ja tiedoksi, meiltä on sitten ollut tapana jäädä eläkkeelle.” Näillä Iitin Sähkö Oy:n toimitusjohtajan Simo Saarisen saatesanoilla alkoi Markku Pohjolan komea ura sähköverkkojen parissa vuonna 1978.

"Aloitin urani apuasentajana, sillä 70-luvulla oli vielä käytössä eräänlainen hierarkia, jossa noustiin tehtävästä toiseen ammattivuosien kautta."

"Työryhmän kärkimies minusta tuli sitten vuonna 1983. Silloin sain ensimmäisen oman porukkani, tiimin. Vedin useita vuosia niin sanottuja ”nuorisovitjoja”, eli sain ohjattavaksi kesäharjoittelijat ja juuri koulusta valmistuneet kaverit. Se oli mielenkiintoista aikaa. Nuorten kanssa ei juurikaan tullut tylsiä hetkiä. Koskaan ei voinut olla ihan satavarma, että mitähän tänäänkin keksivät", Pohjola muistelee pilke silmäkulmassaan.

Pohjolan ura jatkui 90-luvulla työnjohtajaksi, jolloin hän vastasi verkkotyömaista alusta loppuun – kaikkine kilkkeineen, kuten Pohjola itse asian ilmaisee.

"Neuvottelut maanomistajien kanssa, maastomerkinnät, työresurssit, raivaukset ja niin edelleen. Tarvittaessa kiivettiin itse pylvääseen, mikäli tilanne sitä vaati."

Vuosituhannen vaihteessa minut koulutettiin sekä maasto- että verkostosuunnittelijaksi.

Markku Pohjola

"Suunnittelijana toimin ihan työurani loppuun asti. Tosin työnkuvallisesti rooli muuttui viime vuosina suunnittelijasta enemmänkin rakennuttajaksi."

”Tästä jutusta pitää ottaa parempi selko”

Pohjola kertoo kiinnostuksen sähköalaan syntyneen jo lapsena. Ehkä siksi, että noin kuusivuotiaana hän käänsi hehkulampun irti pöytävalaisimesta, työnsi sormensa sen tilalle ja painoi virtakytkintä. Arvaatte mitä tapahtui.

"Sain pirunmoisen tällin, paljon pahemman kuin mitä sähköpaimenlangoista sai. Niillähän suuri osa maisemasta oli silloin 1960-luvulla reunustettu, kun lehmikarjaa oli maaseudulla lähes joka talossa. Luultavasti silloin syttyi myös kynttilä, että tästä jutusta pitää ottaa parempi selko."

Keskikoulun jälkeen Pohjola hakeutui Kouvolan Ammattikouluun sähkölaitosasentajalinjalle, elettiin vuotta 1976. Kaksivuotisen ammattikoulun jälkeen Pohjola meni keväällä 1978 kysymään töitä paikkakunnan sähkölaitokselta. Kyseessä oli Iitin Sähkö Oy, joka yhdistyi vuosituhannen vaihteessa KSS Energia -konserniin. Näin Pohjolastakin tuli KSS Energia -konsernin väkeä.

Mieleeni on jäänyt erityisesti se, että meidät Iitin Sähkön ”tulokkaat” otettiin henkilöstön keskuudessa lämpimästi vastaan.

Markku Pohjola

"Saattoi johtua siitäkin, että KSS Energia oli kolmen eri sähkölaitoksen yhdistymisen tulos (Kouvola, Kuusankoski, Valkeala). Myöhemmin mukaan liittyi myös osa Anjalankoskea, jolloin entistä Etelä-Suomen Voiman henkilöstöä siirtyi yhtiöön. Tänne oli helppo tulla ja asettua taloksi. Yhteiset sävelet löytyivät heti."

Markku Pohjola on ehtinyt 45 vuoden työurallaan työskennellä sekä toimistolla että kentällä. Molemmissa on ollut puolensa ja mielenkiintonsa.

"Konttorilla ja suunnittelutehtävissä parhainta antia ovat olleet hetket, jolloin pääsi luomaan jotakin aivan uutta.

Muistan elävästi esimerkiksi ensimmäiset projektit ulkopuolisen maastosuunnittelun kanssa tai sitten pilottikohteet 1kV-järjestelmällä. Ne olivat haastavia hommia, koska toimivia konsepteja ei ennestään talossa ollut. Ne piti itse luoda ja siitä nautin.

Markku Pohjola

"Kenttätyössä koin merkitykselliseksi nähdä heti oman kädenjäljen. Ja se tunne, että oli tehnyt jotakin tärkeää. Kun palasit tuntikausien, joskus päivienkin mittaisten myrskyvaurioiden korjaussessioiden jälkeen rättiväsyneenä kotiin, olit kuitenkin onnellinen. Seudun ihmisillä on taas sähköä ja elämä sai jatkua."

Omasta työstä voi ja saa olla ylpeä

Vaan kuinka oikeassa olikaan toimitusjohtaja Saarinen evästäessään nuorta työnhakijaa. Markku Pohjola jäi eläkkeelle KSS Energia -konsernista vuoden 2024 alkaessa. Neljässä vuosikymmenessä moni asia ehti kuitenkin kääntyä päälaelleen.

Ainoastaan keskijännite on edelleen sama kuin aloittaessani, 20 kilovolttia. Jopa pistorasiasta tuleva pienjännitekin on muuttunut työuran aikana.

Markku Pohjola

"Sitten on tietysti tietojärjestelmät, työvaatteet, työajat ja työturvallisuus, jotka ovat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin", Pohjola pohtii.

Työturvallisuuden kehittymisen merkitystä ei Pohjolan mukaan voi liikaa korostaa. Hän kertoo olleensa 80-luvulla osallisena kahdessa vakavassa turmassa. Ensimmäisessä Pohjola kaatui lahon sähköpylvään kanssa maahan, mutta jäi tuurilla pylvään päälle eikä alapuolelle. Toisella kerralla myrskyvaurioita korjatessa tapahtui virhearvio, joka johti 380 voltin jysäykseen.

Kulkemalla koko repertuaarin tolpan latvasta suunnittelupöydän ääreen on ehtinyt saada paljon aikaan. Vaikka eläkkeelle siirtymiseen liittyy myös pientä haikeutta, on Pohjolalla päällimmäisenä mielessä ylpeys omasta työstä.

"Olen saanut olla rakentamassa yli 400 muuntoasemaa, vetänyt tai vedätyttänyt tuhansia kilometrejä eri jännitetasoisia ilmajohtoja ja kaapeleita. Jälkeeni jää myös yksi rakennuttamani 110/20kV sähköasema Kouvolan Vahteronmäessä."

Vaikka toimintaympäristö on mullistunut vuosikymmenten kuluessa, kaikkeen se ei tekniikka tai datavuorikaan pysty. Ihmistyön arvo on ja pysyy.

"Ihmisten on saatava sähköä", Pohjola toteaa lopuksi vakavana.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Energiset 1-2024 -asiakaslehdessä.